Suomalaisten oppilaiden osaaminen eriytyy kaikilla Pisa-tutkimuksen arviointialueilla. Parhaiden osaajien ja keskitason osaajien määrä pienenee sekä heikoimpien määrä kasvaa. Erot osaamisessa näkyvät erityisesti koulujen sisällä, ei niiden välillä.
Syksyinen aamu valkeni harmaana astuessani Säätytalon ovista kuulemaan keväällä 2025 suoritetun Pisa-tutkimuksen tuloksista. Harmaita olivat myös tutkimustulokset, jatkoa vuodesta 2006 alkaneelle luisulle. Toki on hyvä pitää aina mielessä, että vuonna 2006 Suomi oli Pisassa maailman huipulla.
PISA 2025 keskittyi erityisesti luonnontieteisiin, mutta myös joka kerralla tutkittavat matematiikka ja lukutaito olivat mukana. Lisäksi vaihtuvana aiheena oli digitaalinen oppiminen. Suomesta mukana oli 235 koulua eri puolilta maata, yhteensä 7668 oppilasta. 87 % tutkimukseen osallistuneista oli 9-luokkalaisia. 12 % osallistujista oli 8. luokalla, lisäksi muutamia 7-luokalta ja toiselta asteelta.
Selkeimpänä löydöksenä voidaan todeta, että niin luonnontieteissä, matematiikassa kuin lukutaidossakin suomalaisten Pisa-tulokset jatkavat laskuaan. Vuonna 2006 Suomi kilpaili tulosten ykkössijasta, nykyään verrokkina on OECD-maiden keskikasti.
Osaaminen eriytyy
Oppimateriaalin kustantajalla työskentelevänä minusta kiinnostavin tutkimuslöydös liittyi osaamisen eriytymiseen. Pisa-asteikossa osaamistasoja on kuusi kappaletta. Analyysissä suoritustasojen 1 ja 2 osaajat niputetaan heikoimpiin ja tasojen 5 ja 6 osaajat parhaimpiin. Vuonna 2006 suomalaisista tutkimukseen osallistuneista 20,9 % kuului luonnontieteissä parhaimpiin osaajiin, 4,1 % heikoimpiin. Vuoteen 2025 tultaessa parhaimpien osuus oli tippunut 11 % tasolle, heikoimpien osuus kasvanut 19,4 % asti. Keskimmäisiltä osaamistasoilta 3 ja 4 on siis tässä ajassa kadonnut 8,4 prosenttiyksikköä. Kehitys eri mittauspisteissä näkyy kuvassa 1.
Kuva 1. Luonnontieteen heikoimpien ja parhaiden osaajien osuuksien kehitys vuosina 2006–2025 (Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö)
Tämä havainto on täysin linjassa vuosien varrelta kerättyjen tutkimustulostemme ja opettajilta saadun palautteen kanssa. Polarisaatio kasvaa siten, että parhaiten suoriutuvien joukosta valuu oppilaita keskikastiin ja erityisesti keskikastista valuu oppilaita heikoimpien joukkoon. Tämän johdosta opettajat toivovat meiltä lisää eritasoista oppimateriaalia ja tukea eriyttämiseen.
Tätä ilmiötä vahvistaa vielä se, että tasoerot näkyvät erityisesti koulujen sisäisessä vaihtelussa, ei niinkään koulujen välisissä eroissa. Yksi Pisa-raportin positiivisista tuloksista oli, että suomalaiset koulut ovat edelleen hyvin tasalaatuisia vaikkapa OECD-keskiarvoon verrattuna. Sen sijaan koulujen sisäinen vaihtelu on merkittävästi suurempaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Toisin sanoen samassa opetusryhmässä on hyvin eritasoisia oppilaita, mikä entisestään edellyttää eriyttämistä ja monipuolisia materiaaleja.
Olemme itse pyrkineet vastaamaan eriyttämisen haasteeseen monilla tavoilla, esimerkiksi Oma-materiaaleillamme. Matka on kuitenkin vielä kesken ja digitaalisen materiaalin ja vaikkapa tekoälyn avulla voimme viedä eriyttämisen mahdollisuudet uudelle tasolle.
Santtu Toivonen, Lead Insight Manager, Sanoma Pro
*Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Sanoma Pron blogissa