27.04.2026
Tässä jutussa Sanomalla työskentelevät sisarukset, serkukset sekä isä ja poika kertovat, mitä iloa samasta työpaikasta on.
Teksti Jenni Rinkinen, kuvat Samuli Pulkkinen
Joskus ihmisiä yhdistää työpaikalla muukin kuin sama työnantaja. On sisaruutta, vanhemmuutta, lapsia ja serkkuja. Halusimme tietää, mitä iloa on siitä, että työkaveri on sukulainen ja kysyimme asiaa sanomalaisilta.
Vastauksissa korostuivat erityisesti tiiviimpi yhteydenpito kuin mitä pelkkä vapaa-ajalla tapaaminen tarjoaisi. Selvisi myös, että Sanomalla on tekijöitä jopa neljännessä sukupolvessa ja että sukulainen tuo uutta näkökulmaa työhön.
”Puolesta sanasta ymmärtää toista”
Anne Skönroos ja Riitta Salo ovat työskennelleet Sanoman painossa Vantaalla 26 vuoden ajan ja alalla yli 40 vuotta. Viime vuoden siskokset ovat olleet samassa tiimissä. Työtä tehdään painon tuotantovuorossa, ja koneenhoitajina Anne ja Riitta vastaavat sanomalehtien ja liitteiden valmistumisesta.
Esimerkkiä ja innostusta painotalossa työskentelyyn antoi siskosten äiti, joka teki työuransa lehtipainossa, vaikkakaan ei Sanomalla.
Työ painotalossa on vuosien varrella muuttunut merkittävästi.
”Koneita on tullut lisää ja käsin tehtävä työ vähentynyt. Samalla työtahti on kiihtynyt”, Anne sanoo.
Työn ydin on silti säilynyt samana.
”Kun paino lähtee pyörimään, prosessi vaatii alusta loppuun asti hyvä tiimityöskentelyä, jotta päästään asiakkaan kannalta parhaaseen lopputulokseen”, Riitta sanoo.
Siskosten yhteistyö työpaikalla perustuu yhteisymmärrykseen ja toisen kunnioittamiseen. Anne kuvailee Riittaa itseään rauhallisemmaksi, ja Riitta taas kertoo Annen nappaavan nopeasti kiinni tilanteista. Yhteistä on se, että ”puolesta sanasta ymmärtää toista”, kuten Anne sanoo.
”Työssä luottamus on kaiken perusta ja se korostuu, kun tunnet toisen läpikotaisin”
Sanoman painosta löytyvät myös toiset sisarukset. Veljekset Pasi Kaskinen ja Petri Kaskinen ovat rotaatiopainajia, jotka ovat tehneet koko työuransa Sanomalassa. Enimmillään Kaskisia on ollut töissä yhtä aikaa kolmessa sukupolvessa, kun heidän veljensä, isänsä ja isoäitinsä olivat vielä työelämässä.
”Sukupolvissa mennään nyt jo neljännessä, kun oma poikani tekee meillä painossa töitä opiskelujensa ohella”, Pasi sanoo.
Pasi ja Petri kertovat, että sukulaisuus näkyy luottamuksena. Toinen on tuki ja turva, sellainen, johon voi luottaa sataprosenttisesti.
”Silloin kun isä oli vielä töissä, tuli tehtyä hommia hyvin tehokkaasti. Piti näyttää muille, että ollaan ansaittu työpaikat itse”, Petri kertoo.
Yhteinen työpaikka on lisännyt myös yhteydenpitoa, sillä muuten veljekset näkisivät vain satunnaisesti sukujuhlissa.
”Ollaan yllättävän sokeita sille, mitä toinen oikeasti tekee työarjessa”
Eveliina Nygren työskentelee Sanoman vastuullisuuspäällikkönä ja vastaa konsernin vastuullisuustyöstä. Hänen veljensä Jussi Nygren on Sanoma Prolla kustannustoimittajana ja tekee humanististen aineiden oppimateriaaleja. Sanomalla he ovat olleet yhtä aikaa vuoden.
Jussi tiesi töitä hakiessaan siskonsa työpaikasta, mutta vaikutusta hakemiseen sillä ei ollut.
”Ilmoituksen löysin Duunitorista, ja Sanoma Prosta olin kuullut hyvää kaverilta. Toki sitten kun Evelle selvisi, että oon tänne hakemassa, tuli hän sanomaan, että ehdottomasti haet, koska Sanoma on hyvä työnantaja”, Jussi sanoo.
Eveliinalla ja Jussilla on reilu vuosi ikäeroa, mikä teki sen, että ala-aste meni sisaruksilla samassa koulussa Porissa. Yläasteella ja lukiossa koulupolut erosivat, mutta jatko-opinnoissa he huomasivat opiskelevansa samaa alaa. Jussista tuli ensimmäiseltä ammatiltaan aineenopettaja, ja Eveliina opiskeli luokanopettajaksi. Mahdollista siis olisi, että sisarukset työskentelisivät samassa työpaikassa opettajina.
”Sama työpaikka Even kanssa tuntuu jatkumolta, ja tosi paljon siltä ala-astekokemukselta. Sanoma Pro on myös vähän kuin opettajanhuone, jossa kirjat ovat edelleen keskiössä, mutta uusina versioina. On kuin olisi siirtynyt ala-asteelta opettajainhuoneeseen”, Jussi sanoo.
”Vaikka ollaan asuttu pitkään samassa kaupungissa, ei me olla koskaan nähty näin usein kuin nyt.”Jussi Nygren
Nygrenien työt eivät risteä, mutta yhteinen työarki on tutustuttanut uusiin työtehtäviin.
”Ollaan yllättävän sokeita sille, mitä toinen oikeasti tekee arjessa”, Jussi sanoo.
Eveliinaa on erityisesti yllättänyt kustannustoimittajan työn luonne.
”Yllätyin siitä, kuinka paljon Jussin työssä korostuvat fasilitointi ja projektinhallinta. Opettajat tekevät kirjoja usein oman työnsä ohella, ja kustannustoimittaja kokoaa kokonaisuuden”, Eveliina sanoo.
Isoin onni ja ilo samasta työpaikasta on se, että nyt Eveliina ja Jussi näkevät enemmän kuin ennen, käyvät lounaalla yhdessä ja hoitavat samalla arjen asioita.
”Vaikka ollaan asuttu pitkään samassa kaupungissa, ei me olla koskaan nähty näin usein kuin nyt”, Jussi sanoo.
”Yritän vielä saada Jussin Sanomatalon kuntosalille. Ettei tarttisi laittaa rahaa ulkopuoliseen salikorttiin”, Eveliina sanoo.
”Tämä on niin iso talo, että yhteentörmäyksiä ei tule”
Rakennuslehden päätoimittaja Tapio Kivistö aloitti toimittajana vuonna 1986 ja Sanomalla hän on ollut nyt 29 vuotta. Tapion poika Mikko Kivistö on työskennellyt viitisen vuotta dataan ja koodaamiseen liittyvissä tehtävissä.
”Isä vinkkasi aikanaan hakemaan kesätöitä, kun oli nähnyt Sanoman työpaikkailmoituksen. Opiskelin silloin historiaa sekä tietojenkäsittelytiedettä ja koodaamista, mihin kesätöihin tulinkin sitten valituksi”, Mikko sanoo.
Kivistöt eivät jaa työarkeaan, mutta yhteistä näkemystä mediakentästä kyllä: Tapio saa kuulla nuoremman sukupolven näkemyksiä mediasta ja digitaalisuudesta sekä huomioita pörssiyhtiön arjesta. Mikko puolestaan voi kysyä isältään Sanoman historiasta melkein mitä vaan sekä ihmisistä, joita Tapio tuntee.
”Mikon äiti, mun vaimo työskentelee Almassa kuvatoimittajana, joten aika paljon tulee puhuttua mediasta vapaa-ajalla”, Tapio sanoo.
Kanssakäymistä isän ja pojan sama työpaikka ei ole lisännyt, koska perhe on tiivis ja näkee toisiaan paljon. Lähityöpäivinään Tapio myös varmistaa, että ehtii nähdä tiimiään ja käydä heidän kanssaan syömässä.
”On kivaa ja helppoa olla samassa yhtiössä töissä, kun ei tule arkisten tehtävien puolesta mitään yhteentörmäyksiä tai vastaavia”, Mikko sanoo.
Työajan ulkopuolella Tapio ja Mikko ovat työkavereiden kesken törmänneet, nimittäin Sanomain kerhon padelturnauksessa Sanomalassa. Toistaiseksi tilanne on se, että Mikko on ollut useammin voittavassa tiimissä.
”On ollut hienoa nähdä serkku myös kollegana”
Serkuksia Sanomalta löytyy useita. Tuula Waris ja Tuomas Waris työskentelevät Sanoman media-asiakkuuksien parissa.
”Emme olleet nähneet vähään aikaan, oli mahtavaa törmätä Sanomatalossa pitkästä aikaa. Nyt on leppoisaa vaihtaa kuulumiset kahvikoneella ja samalla tulee päivitettyä muidenkin sukulaisten viimeisimmät jutut”, Tuula sanoo.
”Ei tosiaan välttämättä tulisi soitettua ja kysyttyä, mitä toisen perheelle kuuluu. Meidän isämme ovat veljeksiä ja ikääntyvät ja heidänkin voinnista jaetaan kuulumisia ja järjestetään sukutapaamisia”, Tuomas sanoo.
Työasioissa Tuula ja Tuomas eivät kohtaa, paitsi välillä digitaalisesti.
”Se on käynyt, että kokouskutsuja on mennyt vahingossa väärälle Warikselle”, Tuula sanoo.
Sen sama työpaikka on tehnyt, että kuva toisesta on avartunut ammattilaisena.
”Olen aina tuntenut Tuomaksen serkkuna, mutta on ollut tosi hienoa nähdä hänet myös kollegana. Tuomas on todella mukava ja lämmin ja selvästi hyvä tyyppi myös töissä – saan ihan ilolla kehuskella olevani sukua!” Tuula sanoo.
”Kulttuuribisneksessä yhdistää se, että työtä tehdään sydämellä”
Nelonen Medialla puolestaan työskentelevät serkukset Teemu Raita ja Toni Ertolahti, Teemu äänituottajana ja Toni taloudessa. Työarkea serkukset eivät tällä hetkellä jaa, mutta yhteistä on intohimo musiikkiin. Teemu on työskennellyt äänen ja musiikin parissa koko uransa, ja Toni puolestaan on ensimmäiseltä koulutukseltaan musiikin maisteri.
Molempien mielestä musiikki näkyy Nelonen Median tekijöissä laajemminkin.
”Täällä on paljon intohimoisia ihmisiä. Musan kanssa tekemisissä olevilla on usein samanlainen palo ja sielunmaisema”, Teemu sanoo ja Toni jatkaa:
”Kulttuuribisneksessä yhdistää se, että työtä tehdään sydämellä.”
Samassa työpaikassa työskentely tarjoaa luontevan tavan pitää yhteyttä. Serkukset ovat eri-ikäisiä ja asuneet pitkään eri puolilla Suomea, eikä suku ole ollut serkusten mukaan erityisen tiivis.
”Kun ollaan joskus ehditty lounaalle, keskustelut ovat menneet yllättävänkin syvälle. Olen saanut uusia näkökulmia elämään”, Toni sanoo.
Lähipiiristä rekrytointi Sanomalla
Sanoman People policyn mukaan Sanomalla rekrytoidaan avoimesti, reilusti ja ammattimaisesti. Toimimme eettisesti ja ohjeiden mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin ja monimuotoisuuteen. Näin varmistamme, että rekrytointiprosessimme on läpinäkyvä ja että valinnat voidaan perustella selkeästi ja objektiivisesti.
Sanoman Eettiset ohjeet korostavat lisäksi sitä, että henkilökohtaiset suhteet, sidonnaisuudet tai omat intressit eivät saa vaikuttaa liiketoiminnallisiin päätöksiin.