07.08.2026
Eppu Normaali täytti Ratinan kolmena iltana. Lavasteeksi oli rakennettu yhtyeen vanha treenikämppä, josta yhtye levittäytyi suurelle lavalle.
Seurasimme Eppu Normaalin jäähyväiskeikan kulisseissa työskenteleviä sanomalaisia Tampereen Ratinan loppuunmyydyllä stadionilla. Vastaan tuli tuottajia, toimittajia, kuvaajia, markkinoijia, johtaja ja monta muuta. Samalla selvisi, mikä työssä on erityisen hienoa, haastavaa ja palkitsevaa. ”Jäämme varmasti kotimaisen musiikin historiaan.”
Teksti: Sanna Saarikangas
Kuvat: Samuli Pulkkinen
Showtimeen on kolme minuuttia, kun Aamulehden kuvaaja Eriika Ahopelto asettuu lavan eteen.
”Olen tehnyt tätä työtä 25 vuotta. Parasta tällaisella keikalla on tunnelma ja yhteisöllisyys. Kokemus auttaa ennakoinnissa, vaikka Eppuja en olekaan koskaan aiemmin kuvannut”, Ahopelto tunnustaa. ”Tämä on eka ja varmaan myös vika kerta.”
Kuvaajan työ vaatii teknisten taitojen lisäksi nopeutta ja sosiaalisia taitoja, kun kameroiden kanssa luovitaan tungoksessa.
”Pitää olla rohkea, mikä saattaa vaikuttaa röyhkeydeltä”, komppaa Ilta-Sanomien kesäkuvaajana keikalla työskentelevä Vilhelmiina Penttilä.
”Tässä pääsee hetkeksi tosi lähelle esiintyjiä, taltioi sitä mitä hetki merkitsee heillekin ja sellaista kaunistakin yhteyttä yleisön kanssa.”
Keikalla otettavia kuvia käytetään saman tien päivittyvään juttuun, mutta niitä kerätään myös lehden arkistoon ja saatetaan käyttää vielä pitkään. Nyt käsillä on erityinen hetki siinäkin mielessä – tämä tilaisuus ei toistu.
”Hyvä kuva pitää nähdä jo sitä ottaessa”, Penttilä summaa.
Kaikki on valmiina, bändi aloittaa soiton lavalle rakennetussa Alamökissä. Yleisö taputtaa ja hurraa, mutta yksi mies istuu katsomossa tietokone sylissään ja nakuttaa näppäimistöä.
”Ei tässä oikein tajua olevansa jäähyväiskeikalla”, Eppu-faniksi tunnustautuva Ilta-Sanomien toimittaja Mikko Juuti kertoo väliajalla nakutuksen lomassa.
Juutin tehtävänä on tehdä liveseurantaa eli jatkuvasti päivittyvää tekstipohjaista juttua IS:n lukijoille. Seuranta päivittyy myös Vilhelmiina Penttilän kuvilla.
Pidetään ikävää -biisi keräsi illan tähän mennessä kovimmat aplodit. Ratina innostuu!
Liveseurannan tekijän tulee olla nopea kirjoittaja ja osata tekniset kommervenkit, mutta työssä tarvitaan myös mahdollisimman paljon taustatietoa ja kykyä lukea tapahtuman fiiliksiä. Katsomossa työskentely ei ole optimaalista ja tekeminen herättää selvästi huomiota myös vierustovereissa. Illan aikana Juutilta kysytään mielipidettä niin musiikista kuin lehden painamisesta. Hänellä täytynee olla lehmän hermot?
”Kyllä, olen toimituksen rauhallisin ihminen.”
Vielä muutama tunti aiemmin stadionin käytävillä vallitsi aivan toisenlainen tunnelma.
Sisällä tyhjällä stadionilla kulkee roudareita, siistijöitä, anniskelijoita, trukkeja, järjestyksenvalvojia ja pianonvirittäjä. Viimeisiä opaskylttejä kiinnitetään ja töihin tulleita perehdytetään.
Heidi Rannantien kädessä on radiopuhelin ja kaksi kännykkää. Niiden kautta kysellään vaahtosammuttimista, bändin vesipulloista ja viime hetken ohjeita. Sanoman festivaali- ja tapahtumaliiketoiminnasta vastaavan Nelonen Media Liven Head of Production ja Eppu Normaalin jäähyväiskiertueen tuotannosta vastaava Rannantie on hämmästyttävän rauhallinen:
”Asiat ovat mallillaan.”
Rannantie toimii Eppujen keikoilla työparina tapahtumajohtaja Anniina Havukaisen kanssa. Aamu on alkanut viranomaiskierroksella, jossa on varmistettu, että jättimäinen konsertti on huomioinut kaikki turvallisuuteen liittyvät yksityiskohdat. Vielä on aikaa tehdä korjausliikkeitä tai paikata puutteita.
”Oma rooli on pitkälti ennakkotyössä. Vastaan meidän henkilöstön koordinoinnista ja huolehdin, että puitteet konsertille ovat kunnossa”, Heidi Rannantie kertoo.
Koordinointia riittääkin: kolmella Tampereen keikalla on töissä yhteensä yli tuhat henkilöä sekä Nelonen Media Liven omilla palkkalistoilla että henkilöstövuokrauksen tai alihankkijoiden kautta. Rannantien mukaan oma työ vaatii pelisilmää ja pilkettä silmäkulmassa. Tuotannossa on aina monta liikkuvaa osaa.
”Pitää osata sopeutua ja soveltaa. Tapahtumapäivät ovat pitkiä ja kaikenlaista voi tapahtua. Huumorikin auttaa!”
Vieressä kollega, tapahtumatuottaja Mirella Nyberg on vähintään yhtä rauhallinen, vaikka voisi kuvitella tunnelman olevan ennen 30 000 keikkavieraan odottamaa h-hetkeä hektinen.
”Kokemus tuo varmuutta, me luotetaan omaan ammattitaitoon ja meidän tiimiin”, Nyberg tiivistää.
Nyberg vastaa keikoilla artistien hospitality raiderista eli siitä, että esiintyjät viihtyvät ja heillä on kaikki hyvin lavalla ja sen takana. Löytyykö ikonisen bändin raiderista villejä erityistoiveita? Ei löydy, kovin ovat maltillisia ja nöyriä bändin pyynnöt.
”Niin kauan kuin ei tule sanomista, olen onnistunut”, Nyberg toteaa.
Työssä haastavinta on hektinen aikataulu, jossa edetään tapahtumasta toiseen. Jokainen keikkapaikka on myös omanlaisensa, tietoa pitää osata etsiä ja myös jakaa tiimissä. Tapahtumatuottajalta vaaditaan erinomaista projektinhallintaa ja myös fyysistä kuntoa: roudattavana on kalusteita, tarjoiluja, milloin mitäkin. Tuottajan työ on siis aika käytännönläheistä, ”hands-on”?
”Mä olen aina hands-on!”, Nyberg nauraa.
Vieressä Heidi Rannantie toteaa, että jokainen tapahtuma tarvitsisi yhden Mirella Nybergin. Molemmille Eppu Normaalin keikat ovat erityinen työtehtävä. Biisejä, jotka osaa, vaikkei niitä olisi kuunnellut, kappaleita, joita on hoilattu teininä pussikaljalla ja kuunneltu karaokessa.
Nybergin puhelin soi (taas). Portilla vastaanottoa odottaa ”kontin henksu”. Siis mitä?
Nelonen Media Liven festari- ja konserttituotannon lisäksi Eppu Normaali näkyy monen muunkin sanomalaisen työpäivissä. Radio Suomipop saapuu tänään perjantaina keikkapaikalle vetämään suoraa radiolähetystä. Satu Kotosen podcast-sarja 50 tarinaa Epuista on kuunneltavissa jo perjantaina Suomipopin ja Suplan kontissa stadionin kupeessa.
Mirella Nybergd perehdyttää podcast-kontin työntekijän ja katsoo, että kaikki toimii.
”Mä fiksaan ton vielä nippusiteellä”, hän huikkaa.
Vieressä joukko valkoisiin työpaitoihin pukeutuneita talkoolaisia kuuntelee keskittyneenä Heta Helsingiuksen ohjeita.
”Nyt kannattaa käydä vessassa ja juomassa, seuraavan kahden tunnin aikana se on vaikeaa!”
Helsingius työskentelee lipunmyynnin vastaavana ja perehdyttää illaksi töihin tulleet tarkastamaan lippuja ja vaihtamaan rannekkeita. Työssä parasta ovat kohtaamiset, niin työkavereiden kuin asiakkaiden kanssa. Tärkeintä on oma asenne. Eppujen keikka on hänellekin ainutlaatuinen tapahtuma.
”Onhan tämä nyt aika legendaarista, tosi mageeta olla täällä töissä”, Helsingius hymyilee ja kertoo omaksi lempibiisikseen Kun olet poissa.
Lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat asettautuvat paikoilleen. Viisi minuuttia porttien avautumiseen.
Oman paikkansa ottaa myös Aamulehden kuvaaja Eriika Ahopelto, joka asettautuu kameran kanssa uhkarohkeasti porttien sisäpuolelle odottamaan yleisöryntäystä. Nyt! Ensimmäiset juoksevat kohti eturiviä, mutta suurin osa keikkavieraista kävelee rauhallisesti hymyillen kuvaajan ohi.
Toimittaja Aliisa Salminen poimii joukosta faneja Aamulehden haastatteluun. Tekeillä on koko viikonlopun ajan päivittyvä juttu verkkoon ja tunnelmat paikan päältä myös painettuun lehteen. Paikallista yleisöä palvelevalle lehdelle Eppu Normaalin keikka on erityisen iso ponnistus, jota on pohjustettu ja suunniteltu toimituksessa jo pitkään ennen Ratinan illan ensisäveliä.
Aliisa Salminen nauttii työstään ihmisvilinässä.
”Tykkään megatapahtumissa työskentelystä ja on hienoa olla mukana tässä historiallisessa hetkessä. Toimittajana saa tarkastella kaikkea erityisen linssin läpi, kun kertoo kokemastaan myös muille.”
Tapahtumassa raportoivan toimittajan tulee olla reipas ja hyväntuulinen. Ihmiset suhtautuvat haastattelupyyntöihin yleensä positiivisesti, mutta toisia ujostuttaa videolla esiintyminen. Toimittajalla on käsissään monta lankaa, haastattelun tekemisen lisäksi juttua kirjoitetaan keskellä tapahtumaa ja samalla pidetään yhteyttä kotitoimituksen uutisdeskiin. Pitää myös osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tarkkana ja valmiina. Keikasta ehtii onneksi vähän myös nauttia.
”Musta tuli Eppu-fani työn kautta. Tammerfestissä kesällä 2025 tunsin keikalla erityisen yhteisöllisyyden, ja radiosta tutut biisit saivat uuden merkityksen”, Aliisa Salminen kertoo.
Editoiva uutispäällikkö Jussi Saarinen ei tunnustaudu faniksi, ja ehkä juuri siksi hänelle on pitkästä aikaa annettu tehtäväksi keikka-arvion kirjoittaminen. Saarinen seuraa keikkaa katsomosta ja kirjoittaa tunnelmat ylös puhelimen muistiinpanoihin.
”Pallottelin jutun ideaa jonkin verran tekoälyn kanssa ja se toivottavasti auttaa myös kirjoitusvirheiden korjaamisessa. Tärkeintä arviossa on kuitenkin oma näkemys ja kyky perustella se.”
Saarisen mukaan arviossa sortuu helposti kikkailuun tai musiikkijargoniin – hän pyrkii kirjoittamaan niin, että kuka tahansa ymmärtää tekstin. Tavoitteena on myös viihdyttää, ja siksi illan työkeikka poikkeaa perinteisemmästä uutistyöstä. Kritiikin lisäksi ensimmäisen illan arvio toimii palvelujournalismina seuraavien iltojen yleisölle: mitä voit odottaa keikalta, mikä voisi vielä yllättää?
”Eihän tämä ole mikään peruskeikka. Eppu Normaalin uran päätös on iso juttu myös Aamulehdelle ja ennakkojutuillakin on saatu paljon näkyvyyttä. Uskoisin että tilauksiakin tulee hyvin, kiinnostusta ainakin on”, Saarinen sanoo.
Konsertin vip-alueella soi jo musiikki, Aliisa Syrjä esiintyy. Lauantain keikalle Sanoma B2B tuo omia mainostaja-asiakkaitaan.
”Pirkanmaan B2B-asiakkaiden kanssa saamme keikan avulla hyvän startin syksyyn. Haluamme panostaa asiakaskokemukseen, ja tärkeässä roolissa on asiakkaiden kanssa vietetty aika. Eppujen etkotapahtuman tavoitteena on synnyttää kiinnostavia ja inspiroivia keskusteluja niin Sanoman ja asiakkaiden välillä kuin alueella toisensa tuntevien asiakkaiden kesken. Itse nautin aidoista kohtaamisista asiakkaiden kanssa ja suurena Eppu-fanina tämä tapahtuma on erityisen mieluisa”, kertoo Client Manager Henri Inkovaara.
”Kesän Tammerfesteilla koko tapahtuma-alue lauloi mukana Eppujen keikalla. Huomasin itsekin laulavani mukana kappaleita, joita en ollut kuullut vuosiin. Samalla monet hienot muistot nousivat mieleen.”
Ratinan yli pyyhkäisee harmaa sadepilvi. Ehtiikö se mennä ohi ennen keikkaa? Stadionin sisätiloissa on vielä seesteinen tunnelma. Tuotannon työtilassa tuoksuu juustonaksu. Ovesta pyyhältää markkinointipäällikkö Anne Heikkonen. Onko kiire?
”Ei mulla oo mitään hommaa, täähän on loppuunmyyty!”, Heikkonen huikkaa.
Heikkosen tehtävänä on illan aikana varmistaa, että viestintä ja aspa digikanavissa ja somessa toimii. Varsinainen työ on kuitenkin alkanut yli vuosi sitten, kun jäähyväiskiertueen konseptointi ja markkinointi alkoi. Ratinan kolmen keikan lisäksi Eppu Normaali esiintyi kahtena iltana Helsingissä Bolt-areenalla ja lukuisilla Nelosen festareilla. Tamperelaiselle Heikkoselle keikkojen markkinointi on ollut kunnia-asia.
”Eihän tällaista tapahdu, tällaisia jäähyväisiä, tällainen asiakasmäärä. Projekti on ollut ihan unelma, ikimuistoinen keissi jota on saanut tehdä hyvässä hengessä bändin kanssa. Keikoille on ollut valtava kysyntä, tänne Ratinaan on tulossa lähes100 000 ihmistä. Jäätävä luku! Jäämme varmasti kotimaisen musiikin historiaan”, Heikkonen toteaa.
Tapahtumien markkinointi on opettanut sietämään keskeneräisyyttä ja käyttämään luovuutta. Työssä saa kokeilla ja tehdä, vain taivas on rajana. Joka vuosi tehdään jotain uutta, Heikkonen kertoo. Nyt markkinoinnissa hyödynnettiin bändin lyriikoita. Valinta ei ollut helppo: Eppu Normaalin järkälemäisestä tuotannosta löytyy ikonisia kappaleita sen verran paljon. ”Kaikki häipyy, on vain nyt” valikoitui jäähyväiskeikkojen kattoteemaksi bändin ideasta.
Nelonen Median liven tiimistä myös digitaalinen tuottaja Meiju Kulo valmistautuu iltaan. Kulon työhön on kuulunut keikkojen julkaisu, lanseeraus ja markkinointi. Illan aikana hänen sormistaan lähtee somepäivityksiä, joilla sekä ohjeistetaan yleisöä että jaetaan tunnelmia.
”Neloselle tämä on tapahtumana tosi iso juttu ja brändillisestikin tärkeä. Tuntuu tosi hienolta olla osa sitä.”
Digituottajan työssä on monta palloa ilmassa, myös kierrepalloja.
”Reagointikyky on tosi tärkeää, samoin luovuus. Tilanteet muuttuvat ja nytkin ollaan esimerkiksi sään armoilla. Tapahtuman hetkissä voi tulla myös onnekkaita ylläreitä.”
Kulo on tottunut kuvaamaan keikkoja ja tekemään somea eri tapahtumissa.
”Yleensä vain kuvaan enkä keskity kuuntelemaan musiikkia, mutta Eppujen keikalla Wanaja Festivalilla huomasin, että mähän osaan nämä biisit, ne tulee niin selkäytimestä. Se oli aika liikuttavaa.”
Liveläisille Eppujen keikat ovat kesän viimeinen ponnistus, joiden jälkeen monella alkaa odotettu kesäloma. Kymmenen festivaalin ja useiden keikkojen viime metreillä voi jo summata, miten kesä meni.
”Meidän kesä on mennyt superhyvin”, hymyilee Nelonen Media Liven johtaja Marja Kokko. Kokko vastaa Liven lisäksi myös Kaiku-levy-yhtiöstä.
Kaikkien aikojen livevuosi on tarkoittanut nousseita kävijämääriä monissa tapahtumissa ja useita loppuunmyytyjä festaripäiviä.
”Meillä on ollut hyvät esiintyjät, onnistuneita brändimuutoksia, hyvää markkinointia ja kuten eräs alalla työskentelevä totesi, Suomen paras tuotanto. Myös artistit antavat meille tosi positiivista palautetta. Olen kiertänyt meidän tapahtumia ja on ollut ilo nähdä meidän tiimin ja tuotantoketjun energia, henki ja ammattitaito”, Kokko kertoo ylpeänä.
Festarikesä on aina olosuhteiden armoilla. Tältä kesältä Kokko muistaa etenkin Tammerfestin kaatosateen (siitä selvittiin pienellä aikataulumuutoksella) ja Kuopiorockin peruuntuneen, yhdysvaltalaisen W.A.S.P.:n keikan (yhtyeen tuotantoa kuultiin sitten Nylon Beatin keikalla).
Kuten moni muukin liveläinen, myös Kokko muistuttaa, että tapahtumatuotannossa nimenomaan tapahtuu, eikä kaikkeen voi varautua. Se on myös työn suola, koskaan ei ole kahta samanlaista päivää. Pystyykö pomo nauttimaan illan keikasta vai kiinnittyykö katse kehityskohteisiin?
”Tänään olen pitänyt palavereja tiimin kanssa, katse on jo vahvasti tulevissa asioissa ja ensi vuoden tapahtumissa. Mutta aion kyllä myös nauttia Epuista, tässä tehdään suomalaista musiikkihistoriaa.”
Neljän tunnin mittainen keikka kääntyy kohti loppua. Ilotulitukset räiskähtävät taivaalle ja encoren lopuksi kuullaan jäähyväisten teemakappale.
”Kiitos, kiitos, ja jääkää hyvästi!”, laulaja Martti Syrjä lausuu yhtyeen kumartaessa.
Yleisö lähtee kulkemaan tiiviinä massana elokuun lempeään yöhön. Tuotantohuoneessa hymyillään raukeina. Mirella Nyberg odottaa, että yhtye pääsee omiin tiloihinsa ja varmistaa, että kaikki on hyvin. Jussi Saarinen kävelee keskustan läpi toimitukseen, kirjoittaa keikka-arvion ja julkaisee sen yhdeltä yöllä. Stadionilla on jo täydessä käynnissä loppusiivous ja seuraavan päivän järjestely.
Tänä iltana kaikki tehdään uusiksi, uudelle yleisölle, ainutkertaisesti ja isolla ammattitaidolla.
Takaisin, vaikka sateeseen.
