Levy-yhtiöpomo Pekka Ruuskan prioriteetit vaihtuvat. Kärkeen nousevat ukulelen soitto nelivuotiaan ja jalkapalloharkat kuusivuotiaan lapsenlapsen kanssa. Sen jälkeen tulevat musiikkialan ammattilaisten sparraus ja paluu esiintyväksi artistiksi. Tapasimme Ruuskan ja kertasimme vuodet artistiuran alusta Kaiku Entertainmentin Sanoma-kauppaan.
Teksti Jenni Rinkinen, kuvat Samuli Pulkkinen
Suomesta voisi puuttua aika monta rock- ja poptähteä, jos Pekka Ruuskan eropyyntö olisi hyväksytty.
Oli vuosi 1996, Ruuska tuottajana Warnerilla ja toistaiseksi vain epäonnistunut työssään.
Tuottajapestin aloitus ei ollut ollut helppo. Ruuskalle oli annettu lankapuhelin ja työhuone, mutta ei artisteja eikä projekteja. Ne hänen tulisi löytää itse. Torstaikokouksissa toimitusjohtaja totesi viikko toisensa jälkeen, että ”Pekan sarake on saatana taas nolla”.
Mieli alkoi olla maassa. Nyt Ruuska istui Warnerin silloisen tuotantopäällikön Esa Niemisen kanssa autossa ja puuskahti, että ehkä pitäisi vaan erota.
”Ehkä niin”, vastasi Nieminen.
Nieminen oli pyytänyt Ruuskaa Warnerille sen jälkeen, kun he olivat yhdessä tehneet Essi Wuorelan levyn. Kestohitiksi noussut Naimisiin oli Ruuskan biisi, kiinnostusta levypomoissa oli herättänyt myös Ruuskan menestys sooloartistina.
Autokeskustelun jälkeen Ruuska meni pomon luo ja ilmoitti eroavansa. Siihen ei suostuttu, sen sijaan Ruuska sai palautetta: ”Tapa, jolla teet työtä tulee kantamaan hedelmää.”
Ensimmäinen täysosuma oli Rasmus. Sitten tulivat Zen Café, Maija Vilkkumaa, Pikku G, Juha Tapio ja Johanna Kurkela.
