Suplan tuottaja Annika Takaniemi: Podia pitää tehdä intohimoisesti ja pitkään, jotta siihen muodostuu yhteisö – sitten sitä pitää jatkuvasti muistaa markkinoida

14.08.2025

Sanoma Media Finland Töissä Sanomalla

Annika Takaniemi on työskennellyt Sanomalla 14 vuotta. ”Olen yhteisöihin kiinnittyvä. Sanomalla yritetään olla hyvisten puolella ja isossa firmassa työskentelyssä on hyvänä puolena sekin, että täällä on erilaisia kerhoja ja aktiviteetteja, jota kuluttaa”, Annika sanoo.

Annika Takaniemi on ollut Nelonen Median äänipalvelun Suplan tuottaja lähes koko sen ajan kun Supla on ollut olemassa. ”Ääni on vahva väline. Se mahdollistaa henkilökohtaisen yhteyden kuulijoihin ja tarjoaa turvallisen kanavan puhujalle kertoa asioista omin sanoin”, Annika sanoo.

Teksti Jenni Rinkinen, kuva Samuli Pulkkinen

Jos joltakulta niin Annika Takaniemeltä kannattaa kysyä podcastien tekemisestä ja suosiosta. Annika on tuottanut Nelonen Median äänipalvelun Suplan podcasteja vuoden 2017 alusta. Sitä ennen hän ehti työskennellä Sanoman radioissa kuusi vuotta.

”Podcastissa pätee sääntö, että sen pitää olla koukuttava heti. Podcastien kuuntelu on ihmisille vapaaehtoista toimintaa, toisin kuin radio, joka laitetaan päälle eikä sen jälkeen aktiivisesti pohdita, että mitä sieltä nyt tulee.”

Tuottajana Annikan tehtävänä on sekä auttaa ihmisiä tekemään podcasteja että varmistamaan se, että kuulijat löytäisivät podcastin ja olisivat valmiita kuuntelemaan sitä seuraavillakin viikoilla uudestaan. Se, mitä tuottaminen kunkin tekijän kohdalla tarkoittaa riippuu siitä, minkälaisia sisältöjä ollaan tekemässä ja onko tekijällä mitään aiempaa kokemusta audiomaailmasta.

”En pyri muuttamaan kenenkään persoonaa ja tekijät tekevät lähetyksensä itse. On tosi tärkeää, että kuulostaa itseltänsä ja näyttää itseltänsä ja on oma itsensä siinä sisällössä.”

Yhteistä kaikille podcasteille on rakenteen merkitys: mikä olisi julkaisurytmi ja miten jaksot rakennetaan?

”Periaatteessa podcast-sisällössä ei tarvitse olla mitään täysin toistuvaa formaattia ja voi tehdä kuusituntisen jakson, jos huvittaa. Toistuva rakenne olisi kuitenkin hyvä olla ja jakso kannattaa lopettaa ihan viimeistään silloin, kun ei ole enää sanottavaa”, Annika sanoo.

”On tosi tärkeää, että kuulostaa itseltänsä ja näyttää itseltänsä ja on oma itsensä siinä sisällössä.”
Annika Takaniemi

Suplaan podcastia tekevän on siis sitouduttava tuotantokausiajatteluun: ei riitä, että podista ilmestyy kahdeksan jaksoa ja sitten se loppuu.

”Puhun maratonlajista. Uusi podi ilmestyy kaikkien muiden podien keskellä. Jotta yleisö löytää sen, niin siinä ei välttämättä edes riitä meidän radiokanavilla tai Sanoman muissa medioissa markkinointi”, Annika sanoo.

Annika antaa esimerkin: YouTubeen tai Instagramiin sisältöä tekevällä voi olla vaikkapa viisisataatuhatta seuraajaa. Podcastin kuuntelijoiksi heistä alkaa kuitenkin vain ehkä muutama prosentti. Sisältö on yhä kiinnostavaa, mutta media on aivan eri: minuutin parin videon sijaan kuulijan olisikin keskityttävä kuuntelemaan parinkymmenen minuutin ja pidemmänkin kestoisia jaksoa.

”Hirveän monet ihmiset innostuu podcastin tekemisestä, mutta harva tajuaa sitä, että se ei ole niin yksinkertaista sitten kuitenkaan. Ei se ole sitä, että mennään studioon ja laitetaan mikki päälle ja sitten ruvetaan puhumaan itseä kiinnostavista asioista. Podia pitää tehdä intohimoisesti ja pitkään, että siihen muodostuu yhteisö. Sitten sitä pitää jatkuvasti muistaa markkinoida vähintään omissa somekanavissa”, Annika sanoo.

Jaksojen määrällä on yhteys myös podcastien bisnekseen: mitä enemmän on jaksoja, sitä enemmän startteja ne keräävät. Ja mitä enemmän startteja, sitä isommalle yleisölle podcasteissa soivat mainokset kuuluvat.

Videoihin tottuneiden kuluttajien koukuttamiseksi Suplassa on alettu julkaista myös podcasteja, joita voi katsoa Ruudusta. Tapa on myös synergiaetu: ihmiset ensin katselevat Ruudusta tv-ohjelmia ja urheilua ja sen jälkeen he voivat sujuvasti siirtyä vastaavien podien katseluun.

”En välttämättä diggaa siitä, että kaikki audiot vietäisiin videoksi, koska se muuttaa paljon lähetyksen luonnetta. Audion vahvuus on siinä, että ihmiset jotka tulee vieraaksi kokee olevansa aika turvassa, koska ne pääsee omin sanoin ja omilla äänenpainoillansa puhumaan. Heitä ei katsota, ja he voivat keskittyä keskusteluun. Heidän ei tarvitse ajatella, että onko heillä persiljaa hampaiden välissä”, Annika sanoo.

”Aikaisemmin jengi kuunteli radiota sellaiset 20 minuuttia päivässä, nyt luku on pienentynyt. Meidän pitää tehdä itsestämme vielä merkityksellisempiä kuuntelijoille, mitä ehkä nyt sitten tällä hetkellä ollaan.”
Annika Takaniemi

Videon tuominen osaksi podcasteja on yksi tapa erottautua . Toinen, vielä tärkeämpi on itse sisältö. Suplassa se tarkoittaa keskittymistä sisältöihin, joita ei ole muilla podcast-alustoilla kuten Nelosen suosittuja TV-sarjoja ja Ruutu-urheilua laajentaviin podeihin, radio-ohjelmien tallenteisiin sekä viihdesisältöihin. Kilpailu kuulijoista on kiihtynyt, kun markkinalle ovat tulleet myös kansainväliset podcast-alustat.

”Just puhuttiin esihenkilöni kanssa, että ei ole yhtä vuotta, että asiat pysyisivät samanlaisena. Että tämä koko podcast-maailma muuttuu jatkuvasti ja me muututaan sen mukana. Osaan nykyään suhtautua kohtalaisen rauhallisesti muutokseen. Esimerkiksi oma toimenkuvani muuttui nyt elokuun alusta niin, että oon puoliksi radiolla vastaavana tuottajana”, Annika sanoo.

Annikan uuden työroolin tavoitteena ei ole etsiä parhaita tapoja yhdistää podcastien ja radion tekeminen vaan estää radioiden kuulijamäärän lasku.

”Aikaisemmin jengi kuunteli radiota sellaiset 20 minuuttia päivässä, nyt luku on pienentynyt. Meidän pitää saada ihmiset kuuntelemaan vielä yksi biisi, vielä yksi spiikki, vielä yksi keskustelu ennen kuin kuulija siirtyy muualle. Ei siihen ole mitään yksinkertaista reseptiä, meidän pitää tehdä itsestämme vielä merkityksellisempiä kuuntelijoille, mitä ehkä nyt sitten tällä hetkellä ollaan.”

Radion kuolemaa Annika ei pelkää. Ei, koska radio on kätevä, koska se on helppoa kuluttaa, koska siellä on viihdyttävää puhetta, koska joku toinen on kuratoinut soittolistan, ja koska kanavaa voi myös vaihtaa, jos haluaakin kuunnella suomipopin sijaan rokkia.

”Mutta kyllä mä luulen, että podcastit ja radio sekoittuvat entistä enemmän ja se voi tarkoittaa sitä että me tehdäänkin podcast-sisältöjä, jotka sitten päätyykin radiokanaville ohjelmiksi”, Annika sanoo.

Annika Takaniemi on tehnyt myös omaa podcastia. Paula Norosen tietokirjakerhon kaikki 30 jaksoa ovat kuunneltavissa Suplassa. ”Podi on parhaimmillaan tosi viihdyttävä, kannattaa aloittaa vaikka koiria käsittelevästä jaksosta”, Annika sanoo. Podcast on osoitteessa https://www.supla.fi/podcast/paula-norosen-tietokirjakerho