”Toimittajan työ on lopulta kehtaamista ja ihmisten vaivaaminen vaatii rohkeutta”

Otto Rantasta on aina kiinnostanut kaikki asiat ja halu selittää asioita ihmisille. ”Se on aika hyvä lähtökohta toimittajan ammatille.” Journalistiikan opinnoissa Otolla alkaa kolmas vuosi. Ensi kevään hän on vaihdossa Kanadassa.

Edith Kaura valmistui viime jouluna yhteiskuntatieteidenmaisteriksi Tampereelta: ”Maailma on aika auki. Samaan aikaan se on tavallaan siistiä, koska voi käydä mitä vaan, mutta ehkä myös vähän pelottavaa ja epävarmaakin.” Syksyllä Edith jatkaa Ilta-Sanomissa tarvittaessa töihin tulevana toimittajana.

Rantanen: Se on yllättänyt positiivisesti, miten suurella volyymilla isoihin uutistilanteisiin panostetaan: että toimitukseen oikeasti soitetaan kaikki resurssit paikalle.

Yhteiskuntatoimituksessa olen päässyt tekemään kaikkea mahdollista politiikasta ja taloudesta. Olen ollut eduskunnassa ja Suomi-areenassa, juossut poliitikkojen perässä tapahtumissa ja selvittänyt, miksi yhden naisen rahat oli S-pankin panttivankina.

Videot tuli tänä kesänä mulle uutena työtehtävä. Livelähetystä olen juontanut paikallislehdessäkin, mutta lyhytvideoita pääsin tekemään muutaman. Ne onkin aika vaikeita, kun pitää tiivistää joku iso asia, kuten vaikka valtiovarainministeri Purran budjettiesitys tuhanteen merkkiin, jotta sen pystyy lukemaan noin minuutissa.

Kaura: Tuntuu tosi kiehtovalta nähdä, miten paljon täällä satsataan videotekemiseen, ja miten paljon se tavoittaa nuoria kohderyhmiä. Siinä on kova ponnistuspaikka työelämässä tulevaisuudessakin.

Toimituksessa on todella asiantuntevaa väkeä ympärillä – äärimmäisen hyviä kuvaajia ja videotoimittajia ja oman alan eksperttejä, joilta olen saanut vinkkejä ja apua. Yllättänyt on myös se, että meihin kesureihin luotetaan tosi paljon ja annetaan mahdollisuuksia, että tee vaan, jos kiinnostaa.

Kunnas: Sain joskus 14-vuotiaana idean, että haluaisin olla toimittaja, ja että Aamulehti on se, mihin pitää pyrkiä. Täällä olen edelleen, koska tämä on ollut tosi kiva työpaikka, jossa voi kertoa, mitä haluaa tehdä ja sit sitä saa tehdä.

Tänä kesänä oon seurannut intuitiotani sen suhteen, millaisia juttuaiheita oon ehdottanut ja päätynyt tekemään. Kävin esimerkiksi tekemässä jutun matonpesufestareista, joille punkkarit kokoontuu juomaan kaljaa ja pesemään mattoja. Tapahtumaa on järjestetty yli kymmenen vuotta, mutta sitä ei ole ikinä huomioitu missään. Tiesin tapahtumasta, kun törmäsin siihen jo alaikäisenä. Jutun aihe oli tavallaan aika kevyt, mutta toi hyvän mielen ja saa ehkä jonkun ihmisen ajattelemaan, että voisi itse järjestää jotain vastaavaa, jos haluaa.

Kaura: Oon kiitollinen, että oon saanut vaikuttaa tosi paljon siihen, miltä mun kesä on näyttänyt. Saan itse ideoida, ja sitä myötä vaikuttaa siihen, mitä pääsen tekemään, ja miltä työ näyttää. Kävin esimerkiksi baarirepparilla, jossa kierrettiin tosi moni Helsingin yökerho ja käytiin kysymässä löytääkö sieltä ihmiset enää seuraa. Se oli hauskaa, mutta tavallaan outoa, koska piti arvioida, millainen ihminen on liian jurrissa, jotta sille voi jutella. Olen myös haastatellut häpeästä eroon pääsevää ja itsensä noloihin tilanteeseen laittavaa Hildaa. Se oli siinä mielessä kiinnostavaa, että keikka tuntui melkein terapiaistunnolta.

Se, että joku on valmis antamaan tarinansa käsiini ja kertomaan elämän kipeistä kokemuksista ennakkoluulottomasti, on tosi hienoa ja arvokasta. Suhtaudun siihen vakavasti ja yritän suoriutua niistä tehtävistä aina parhaani mukaan.

Rantanen: Minulla kesä on vaikuttanut journalistiseen ihmiskäsitykseen ja ammatilliseen ajatteluun. Meille painotettiin kesän alussa, että se sama ihminen joka töissä lukee politiikasta ja taloudesta, on ihminen, jolla voi olla lapsia ja sitä kiinnostaa, mitä kouluissa tapahtuu. Tai se harrastaa neulomista ja haluaa neulontaohjeita. Tai se on kova Kardashians-fani ja haluaa lukea niistä.

Liian usein oon ennen sortunut siihen, että ihmistä ajatellaan journalismissa yksiulotteisena hahmona.

Kaura: Oivalsin yksi päivä sen, että toimittajan työ on lopulta kehtaamista. Ihmisten vaivaaminen vaatii rohkeutta, kun aina uudelleen lähdetään tavoittelemaan ihmisiä vaikeistakin, kiusallisista tai kipeistä aiheista. Olen huomannut, että kun ajattelee, että ei tuo varmaan halua tästä aiheesta puhua, niin usein vastaus voi olla ihan päinvastoin. Se on tosi palkitsevaa.

Kunnas: Omassa Instagram-kuplassa sokeutuu helposti ja ajattelee, että kyllä nyt kaikki tietää noi räppärit ja nää kulttuuritilat. Sitten yhtäkkiä tajuaa, että ei, ei kaikki ihmiset tiedä. Kaikki lukijat ei tiedä ja kaikki kollegat ei tiedä.

Oon antanut elämässä tosi paljon aikaa muulle kuin työlle ja opiskelulle. Reissasin yksin ekan kerran heti lukion jälkeen ja oon noissa reissuissa tavannut ihmisiä ja kuullut tarinoita. Kun yhtäkkiä viettää aikaa ranskalaisten putkimiesten, englantilaisten graafikoiden ja meksikolaisten kokkien ja ties minkä kanssa, on todella paljon laajempi näkökanta siihen, mitä kaikkea ihmiset oikeasti tekee ja ajattelee.

Kaura: Se on hirveä klisee, kun sanotaan, että toimittajan joka päivä on erilainen, mutta onhan se siis oikeasti totta. Sanoisin, että jos on uteliaan kiinnostunut ihminen ja valmis tarttumaan erilaisiin haasteisiin, niin varmasti täällä pärjää tosi hyvin ja viihtyy.

Rantanen: Täällä myös vaaditaan paljon, mutta reilulla tavalla. Oletetaan myös, että hommat hoituu ja se on minusta ihan tervettä.