Osaatko kiittää työkaveria? Näin palautekulttuuria kehitetään Nelosella

Työssä totuttautuu helposti siihen, että kun mitään ei kuulu, asiat ovat hyvin.

Työarjessa haasteena voi olla, että palautteelle ei löydy oikeanlaista hetkeä tai sen antaminen jännittää. Jos kaiken lisäksi työkaverin tunnetila mietityttää, jää palaute herkästi antamatta. Stüber rohkaisee silti uskaltamaan ja lähtemään reippaasti vuorovaikutukseen kollegan kanssa – silläkin uhalla, että palautteenanto voi joskus mennä pieleen.

”Mitä enemmän tunnemme toisiamme, sitä helpompi palautetta on antaa”, Stüber toteaa.

Selkeät, yhteiset tavoitteet työssä sekä yksilönä että tiiminä auttavat hahmottamaan, mikä on olennaista. Muuten laadukasta palautetta on hankala antaa. Siksi voi olla tarpeellista pysähtyä sen kuuluisan kiireenkin keskellä miettimään, mitä yhdessä oikein tavoitellaan.

Palautteenantoa voi helpottaa kolmella kysymyksellä: mitä piti tapahtua, mitä tapahtui ja mistä erot näiden kahden välillä johtuivat. 

”Valmennuksessa ymmärsin, että oma käyttäytyminen on jo palautteenantoa. Vaikka se, miten vastaan, kun joku pyytää apua”, sanoo valmennukseen osallistunut Nelonen Median tekninen asiantuntija Antti Dunder.

Moni ajattelee, että palautteen pitäisi tulla esihenkilöltä. Palautteen antaminen on kuitenkin jokaisen vastuulla, kuten myös sen pyytäminen. Työpaikalla ei välttämättä tule ajatelleeksi, että päivittäiset keskustelut kollegan kanssa, pieni hyväksyvä hymy tai lämmin katse ovat jo palautetta itsessään.

”Tajusin, miten paljon voin antaa hyvää palautetta, vahvistusta ja huomioida toisen työtä paremmin”, Norokorpi kertoo.

”Palautetta ei vain ojenneta valmiina pakettina toiselle, vaan se on dialogia ja yhteispeliä”, vahvistaa Outi Stüber.

Sekä Dunder että Norokorpi kiittelevät erityisesti valmennuksessa virinnyttä keskustelua. Se herätteli esimerkiksi pohtimaan psykologisen turvallisuuden merkitystä työpaikalla. Työpaikan keskustelukulttuuriin voi pesiytyä kyynisyyttä, joka helposti kuormittaa ja syö luottamusta. Hyväntahtoiseksi piikittelyksi tarkoitettu kommentti voikin työkaverista tuntua lannistavalta.

”On hyvä tulla tietoiseksi työyhteisön puhesävyistä ja -tavoista. Onko ilmapiiri innostava ja oppimista edistävä?” Outi Stüber kysyy esimerkkinä.

”Jokaisella meistä on vaikutus yhteisöön, ilmapiiriin ja työarjen sujuvuuteen. Yhteisen tekemisen pitää olla turvallista ja mukavaa”, Vilma Norokorpi miettii.

Palautekulttuuria voi muuttaa. 

”Jokaisen tiimin pitäisi miettiä, mitä palautteen työkaluja otetaan mukaan omaan, päivittäiseen työhön. Esihenkilöt ovat avainpelaajia, mutta jokaisella on lupa ottaa asia puheeksi”, Stüber muistuttaa.

Entä miten Dunder ja Norokorpi aikovat kohdallaan ylläpitää valmennuksen antia?

”Kiittelyä pitää harjoitella vaikka vähän väkinäisestikin, jotta se voi tulla luonnolliseksi. Kiittämiseen ei muuten opi, ellei sitä tietoisesti harjoittele”, Antti Dunder pohtii omalta kohdaltaan.

”On myös tärkeää, että töissä jaksaa kuunnella toista. Moni kuuntelee vain voidakseen keskeyttää tai sanoakseen oman asiansa”, Dunder lisää. 

”Kuunteluun olen yrittänyt kiinnittää huomiota. Monesti sitä istuu laput silmillä töissä ja keskittyy vain omiin suorituksiin. En ole ollut kauhean läsnä, jos kollega on kysynyt mielipidettä, vaan katsonut samaan aikaan vaikka sometiliä”, Vilma Norokorpi tunnustaa.

”Yleiseen ilmapiiriin on iso vaikutus, kun kaikilla on sellainen olo, että heidät nähdään ja heitä aidosti kuunnellaan.”