Katriina Pajarin kirjeenvaihtajakausi loppui syyskuussa.
Helsingin Sanomien Kiinan-kirjeenvaihtajaa Katriina Pajaria odotti lentokoneessa yllätys. HS Peking -Facebook-sivun seuraaja oli halunnut kiittää hyvin tehdystä työstä ja tilannut Pajarille kuohuviiniä ja suklaata. Pajari liikuttui. Tuntui harvinaislaatuiselta saada niin erityislaatuista huolenpitoa.
Pajarille some ja HS Pekingin Facebook-sivu ovat olleet hyviä koko nelivuotisen kirjeenvaihtajakauden. Tunnelma kommenteissa on ollut hyvähenkistä, seuraajat kivoja ja läsnä on ollut vahvasti ihmisyys.
”Someen heittäytyminen on ollut helppoa, kun siellä on tietty ryhmä joka tykkää tekemisistäni. Olen kertonut huonoistakin päivistä ja olen yrittänyt välttää kaikkitietävyyttä. Postaamisen lisäksi olen reagoinut ihmisten kommentteihin”, Pajari sanoo.
Somepalautteista huokuu, että Pajari on ollut kaikkea muuta kuin kasvoton Hesarin toimittaja.
”Sun jutut on olleet taidokkaita ja kiinnostavia, arjen pieniä havainnoista kovaan politiikkaan. Ja lisäksi oot hausta, näkökulmat on välillä niin virkistävän pöhlöjä (suuri kohteliaisuus), että aivan päivä pelastuu. Suuri kiitos!”
”Facepäivitykset ovat oikeastaan olleet lehtijuttuja kiehtovampia.”
”Kiitos kaikista jutuista! Oot saanut mut innostumaan uutisista. Mielenkiintoisimpia juttuja olleet tietty sellaiset henkilökohtaiset jutut, mut jotenkin kirjotat kaikki tylsät asiajututkin hyvin, että niitä haluaa lukea.”
Facebookissa Pajari aloitti niinkin tylsästä syystä kuin silloisen pomonsa Jenni Virtasen toiveesta lisätä someläsnäoloa.
Pajari halusi luoda HS Peking -sivulleen henkilökohtaisuuden illuusion. Perheeseen liittyvissä postauksissa ei näkyisi puolison eikä lapsen kasvoja eikä nimiä kerrottaisi. Hän kirjoittaisi asioista, joista voisi kertoa kelle tahansa vastaantulijalle.
Pyeongchangin olympialaisissa helmikuussa 2018.
Pajari on esimerkiksi kirjoittanut lapsensa esikoulutodistuksen 120 kohdan arvioinnista, kahden viikon hotellikaranteenista, talviolympialaisten pressikeskuksesta, uiguurimuslimeiden kohtelusta. Pohjois-Koreasta Pajari postasi tekstiä ja kuvia reaaliajassa ja tarjosi seuraajilleen poikkeuksellista läsnäoloa.
Somen myötä Pajarille on vahvistunut ajatus: jos jokin asia on omasta mielestä tosi mielenkiintoista, on se sitä muidenkin mielestä. Eniten palautetta on tullut omaa lasta ja perhettä käsittelevistä jutuista.
Someääni on vankistanut Pajarin henkilökohtaisuutta jutuissakin. Pajarin teksteille on leimallista normaalia puhekielisempi kirjoitustyyli, josta hän on saanut palautetta sekä lehdessä että somessa. Joitakin se on ärsyttänyt, mutta useimmille se on tarkoittanut lähestyttävyyttä ja inhimillisyyttä.
Henkilökohtainen ote on vedonnut lukijoihin. Kun Pajari avasi sivun heinäkuussa 2017, seuraajia oli 500. Kolme vuotta myöhemmin heitä oli lähes 6 000. Postauksia Pajari teki koko ajan noin kolme viikossa. Valtaosa seuraajista ovat 30–55-vuotiaita naisia. Mutta onpa Pajari saanut palautetta pohjoissuomalaisesta koulusta, jossa kymppiluokkalaiset olivat alkaneet seurata HS Pekingiä ja innostuneet sitä kautta uutisten pariin.
Katriina Pajarin työvuoteen 2019 mahtui noin 130 julkaistua juttua ja 34 lentoa. ”Keikoista itselle jäi mieleen erityisesti Xinjiang, lapsia olympiavoittajiksi valmentava sisäoppilaitos, Taiwan ja Hongkong”, Pajari sanoo.
Katriina Pajari palasi Suomeen syyskuun alussa, kun kirjeenvaihtajakausi päättyi. Samalla hän lopetti HS Pekingin päivittämisen. Pajarille oli alusta asti tärkeää, että someläsnäolo oli projektiluonteista.
Viimeisessä postauksessaan Pajari kirjoitti:
”Teistä tuli mulle eräänlainen virtuaalikahvipöytä, päivien piristys. Valtavan iso kiitos siitä. Monet teistä tuntuvat tutuilta, vaikka ei olla koskaan nähty. Mitä toivoisin, että muistaisitte mun kirjeenvaihtajuudesta? Ehkä sen, että usein rakastin työtäni.”
Pajarille kirjeenvaihtajuus oli valtavan tärkeä pesti, jossa sai tehdä journalismia perinteisin keinoin tapaamalla ihmisiä ja kertomalla asioista, jotka on nähnyt omin silmin. Koronakevät alleviivasi entisestään läsnäolon merkityksellisyyttä.
Xiliujiazhuangin kylässä paikalliset eläkeläisrouvat kaappasivat kirjeenvaihtajan ja halusivat mennä kuntoilemaan yhdessä.
Kirjeenvaihtajana Pajari on halunnut laajentaa suomalaisten Kiinakuvaa. Lehtijutuissa ei välttämättä ole ollut mahdollista kertoa pienistä asioista, jotka ilahduttavat. Miten kaunis maa on, miten kulttuuri on vankkaa, ja miten hyvää ruokaa Kiinassa saa. Somessa se on onnistunut ja Pajari onkin halunnut korostaa ihmisiä.
”Elämä ei lopulta ole kauhean erilaista. Kiinalaisetkin toivovat hyviä yöunia ja läheisilleen hyvää”, Pajari sanoo.
Katriina Pajari, 36, aloitti Hesarin Kiinan kirjeenvaihtajana tammikuussa 2017 ja kausi loppui vuoden 2020 syyskuussa. Pajari on ollut Helsingin Sanomissa vuodesta 2007, kaupunki- ja kotimaantoimituksissa, Nyt-liitteessä ja sunnuntaisivulla sekä ulkomaantoimituksessa. Marraskuussa Pajari aloittaa HS:n maksullisten digijuttujen eli timanttien editoijana. Pajarilla on puoliso ja 6-vuotias lapsi.