Radio Suomipop täyttää tänään, maaliskuun 19. päivänä, 18 vuotta. Täysi-ikäinen Suomipop on alle 54-vuotiaiden suomalaisten kuunnelluin radiokanava. Tässä syntymäpäivän maljapuheessa pysähdyn hetkeksi miettimään miksi näin on ja onko tavallista, että pienen kielialueen kotimainen musiikki menestyy näin hyvin.Radiokanavana Suomipop on maailman mittakaavassa jos ei ainutlaatuinen, niin ainakin ainutlaatuisen menestynyt. Englanninkielisissä maissa on toki tavallista, että kanava soittaa vain englanninkielistä musiikkia, mutta pienemmillä kielialueilla näin tiukka dogmi on harvinainen. Vielä harvinaisempaa tietysti on, että armottoman tiukasti rajatusta kanavasta voi kasvaa Suomipopin kaltainen jättiläinen.Työskentelin aiemmin suoratoistojätti Spotifyssa. Sitä kautta maailman musiikkimarkkinat tulivat tutuiksi. Esimerkiksi Spotifyn kotimaassa Ruotsissa on harvinaista, että ruotsinkielisestä pop-kappaleesta tulee hitti – johtuen ehkä länsinaapureidemme kansainvälisestä suhtautumisesta musiikkiin. Ranska on tunnetusti hyvin tarkka omasta kielestään, mutta Spotifyn epävirallisen datan mukaan hekään eivät kuuntele omassa maassaan tehtyä musiikkia niin paljon kuin suomalaiset. Usein maailmanlaajuisissa kuunteluanalyyseissa Suomi nousi Etelä-Amerikan maiden jälkeen esiin paikallisimpana musiikkimarkkinana.Olemme tottuneet nykytilanteeseen, mutta onko itsestäänselvää, että näin on? Radio Suomipopin alkuvuosina englanninkielinen musiikki tuotti Suomessakin isoimmat tähdet The Rasmuksesta HIMiin ja Bomfunk MC'siin. Englanninkielisen musiikin buumi sai kuitenkin väistyä jennivartiaisten, juhatapioiden ja anttituiskujen tieltä, eikä suomenkielisten pop-artistien menestys osoita päättymisen merkkejä, vaikka muiden muassa Alma ja Saara Forsberg ovat piristävästi kohottaneet myös kotimaisen englanninkielisen pop-musiikin tilaa.Mistä ilmiö sitten johtuu? Ehkä me pidämme tarinoista. Ehkä jäykkänä kansana kaipaamme vahvoja tunnereaktioita. Kun Kaija Koo laulaa, että "mun sydän on niin saatanan särkynyt", se tuntuu kuulijan sydämessä isommalta kuin Miley Cyrus hokemassa, että "nothing breaks like a heart". Toisaalta lahjakkaimmat artistimme panostavat vain pienen kielialueemme yleisön tyytyväisenä pitämiseen ja tuottavat täsmällisesti sellaista musiikkia, josta he ovat maata kiertäessään havainneet fanien pitävän. Ehkä meissä on ripaus vastarannankiiskeä. Perkule, mehän nautimme musiikkimme tällä kovien konsonanttien kovettamalla kielellä, laulakaa te muut pehmeitä äänteitänne.Ehkä media ja levy-yhtiötkin voivat ottaa osan kunniasta. Olemme rakentaneet musiikkikulttuurin, jossa kotimaisen artistin ei ole mitenkään harvinaista esiintyä maan isoimmilla areenoilla. Olemme luoneet artisteista ja biiseistä ilmiöitä, kertoneet artistien tarinoita niin isolle yleisölle, että hittibiisin voi luikauttaa vaikka marjametsässä ja joku yhtyy kertosäkeessä mukaan lauluun.Tulevaisuus näyttää valoisalta sekin, monilla muillakin kielialueilla kuin Suomessa. Hip hop -musiikin suosion kasvu on nimittäin johtanut siihen, että Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Filippiineillä tai vaikkapa Puolassa kuunnellaan omalla äidinkielellä esitettyä rap-runoutta, ja sitä esittävät artistit kilpailevat tasaväkisesti suosiosta amerikkalaisten supertähtien kanssa. Suomessa tunnetusti Cheek vei suomenkielisen musiikin isoille areenoille ja JVG, Elastinen, Pyhimys ja muut seuraavat perässä. Hip hopissa sanat ovat kaikki kaikessa, ja parhaiten saat sanomasi läpi, kun teet sen kielellä, jota vastaanottajat ymmärtävät parhaiten.
Radio Suomipop täyttää tänään, maaliskuun 19. päivänä, 18 vuotta. Täysi-ikäinen Suomipop on alle 54-vuotiaiden suomalaisten kuunnelluin radiokanava. Tässä syntymäpäivän maljapuheessa pysähdyn hetkeksi miettimään miksi näin on ja onko tavallista, että pienen kielialueen kotimainen musiikki menestyy näin hyvin.Radiokanavana Suomipop on maailman mittakaavassa jos ei ainutlaatuinen, niin ainakin ainutlaatuisen menestynyt. Englanninkielisissä maissa on toki tavallista, että kanava soittaa vain englanninkielistä musiikkia, mutta pienemmillä kielialueilla näin tiukka dogmi on harvinainen. Vielä harvinaisempaa tietysti on, että armottoman tiukasti rajatusta kanavasta voi kasvaa Suomipopin kaltainen jättiläinen.Työskentelin aiemmin suoratoistojätti Spotifyssa. Sitä kautta maailman musiikkimarkkinat tulivat tutuiksi. Esimerkiksi Spotifyn kotimaassa Ruotsissa on harvinaista, että ruotsinkielisestä pop-kappaleesta tulee hitti – johtuen ehkä länsinaapureidemme kansainvälisestä suhtautumisesta musiikkiin. Ranska on tunnetusti hyvin tarkka omasta kielestään, mutta Spotifyn epävirallisen datan mukaan hekään eivät kuuntele omassa maassaan tehtyä musiikkia niin paljon kuin suomalaiset. Usein maailmanlaajuisissa kuunteluanalyyseissa Suomi nousi Etelä-Amerikan maiden jälkeen esiin paikallisimpana musiikkimarkkinana.Olemme tottuneet nykytilanteeseen, mutta onko itsestäänselvää, että näin on? Radio Suomipopin alkuvuosina englanninkielinen musiikki tuotti Suomessakin isoimmat tähdet The Rasmuksesta HIMiin ja Bomfunk MC'siin. Englanninkielisen musiikin buumi sai kuitenkin väistyä jennivartiaisten, juhatapioiden ja anttituiskujen tieltä, eikä suomenkielisten pop-artistien menestys osoita päättymisen merkkejä, vaikka muiden muassa Alma ja Saara Forsberg ovat piristävästi kohottaneet myös kotimaisen englanninkielisen pop-musiikin tilaa.Mistä ilmiö sitten johtuu? Ehkä me pidämme tarinoista. Ehkä jäykkänä kansana kaipaamme vahvoja tunnereaktioita. Kun Kaija Koo laulaa, että "mun sydän on niin saatanan särkynyt", se tuntuu kuulijan sydämessä isommalta kuin Miley Cyrus hokemassa, että "nothing breaks like a heart". Toisaalta lahjakkaimmat artistimme panostavat vain pienen kielialueemme yleisön tyytyväisenä pitämiseen ja tuottavat täsmällisesti sellaista musiikkia, josta he ovat maata kiertäessään havainneet fanien pitävän. Ehkä meissä on ripaus vastarannankiiskeä. Perkule, mehän nautimme musiikkimme tällä kovien konsonanttien kovettamalla kielellä, laulakaa te muut pehmeitä äänteitänne.Ehkä media ja levy-yhtiötkin voivat ottaa osan kunniasta. Olemme rakentaneet musiikkikulttuurin, jossa kotimaisen artistin ei ole mitenkään harvinaista esiintyä maan isoimmilla areenoilla. Olemme luoneet artisteista ja biiseistä ilmiöitä, kertoneet artistien tarinoita niin isolle yleisölle, että hittibiisin voi luikauttaa vaikka marjametsässä ja joku yhtyy kertosäkeessä mukaan lauluun.Tulevaisuus näyttää valoisalta sekin, monilla muillakin kielialueilla kuin Suomessa. Hip hop -musiikin suosion kasvu on nimittäin johtanut siihen, että Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Filippiineillä tai vaikkapa Puolassa kuunnellaan omalla äidinkielellä esitettyä rap-runoutta, ja sitä esittävät artistit kilpailevat tasaväkisesti suosiosta amerikkalaisten supertähtien kanssa. Suomessa tunnetusti Cheek vei suomenkielisen musiikin isoille areenoille ja JVG, Elastinen, Pyhimys ja muut seuraavat perässä. Hip hopissa sanat ovat kaikki kaikessa, ja parhaiten saat sanomasi läpi, kun teet sen kielellä, jota vastaanottajat ymmärtävät parhaiten.