Tiedote 19.4.2018Meidän Perhe -lehden laajassa verkkokyselyssä selvisi kuusi syytä siihen, miksi jotkut ihmiset jäävät tahtomattaan sosiaalisen piirin ulkopuolelle.Kaksi ensimmäistä selitystä liittyvät perheeseen: Osa vastaajista kertoo opetelleensa huomaamattomaksi jo varhaislapsuudessa, koska kotona oli vaikeaa vanhempien alkoholismin, väkivallan tai mielenterveyden takia. Toinen perhetaustaan liittyvä selitys on ankara ja lasta nujertava kasvatus. Kotona on opetettu, ettei tunteita saa näyttää vaan pitää olla vaivaton.Kolmas selitys kytkeytyy varhaiskasvatukseen, tai oikeammin sen puutteeseen. Useampi vastaaja kertoi, ettei koulun alkaessa ollut tottunut olemaan lapsiryhmässä eikä siksi hallinnut tarvittavia sosiaalisia taitoja.Neljäs selitys on koulukiusaaminen. Toistuva ilkeilyn kohteeksi joutuminen on niin satuttavaa, että seiniin sulautuminen voi olla pakotie siitä. Tartunnan pelko vahvistaa kierrettä. Muuta alkavat karttaa kiusattua, etteivät joutuisi samaan rooliin.Viidentenä syynä, vielä kiusaamistakin yleisemmin mainittiin erilaisuus. Moni vastaaja ajatteli, että näkymättömyys on omasta, ”vääränlaisesta”, luonteesta johtuvaa.Kuudes selitys on sattuma. Se voi joko pelastaa tai tuupata ulkokehälle. Muutoksen huonompaan tai parempaan voi sysätä liikkeelle koulun vaihto, uusi harrastus, uusi luokkakaveri tai uusi opettaja, jolla onkin erilainen ote.Kyselyyn tuli 690 vastausta: 493 heiltä, jotka kokivat olevansa muille näkymättömiä tai olleensa sitä joskus. Loput heiltä, jotka tunnistivat näkymättömiä lähellään. Vain yhdeksän kertoi, ettei tiedä, mistä puhutaan. Enemmistö vastaajista oli naisia ja alle 40-vuotiaita. Nuorimmat vastaajat olivat 11–15-vuotiaita.Aineiston analysoivat kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopistosta ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta. Junttila on tutkinut yksinäisyyttä 20 vuotta ja on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Silti hänkin yllättyi kyselyn vastauksista.”Olen tottunut lukemaan kurjia tekstejä, mutta tämä oli surullisin lukemani aineisto. Erityisesti minua hätkähdytti se, miten keskeisessä roolissa koulu oli vastauksissa”, Niina Junttila kertoo Meidän Perhe -lehden artikkelissa.Näkymättömyys ja yksinäisyys ovat sukua toisilleen, mutta eivät sama asia. Kyselystä kävi ilmi, että ihmisellä voi olla rakastava perhe ja läheinen ystävä, mutta silti hän voi tuntea olevansa muille ilmaa koulussa, työpaikalla, harrastuksessa tai sosiaalisessa mediassa.Näkymätön suljetaan yhteisen kehän ulkopuolelle. Ei katsota kohti, ei vastata kysymyksiin, ei pyydetä mukaan. Tällaiseen rooliin joutunut tuntee olevansa kuin haamu ihmisten joukossa.Lue koko selvitys näkymättömyydestä Vauvan ja Meidän Perheen verkkosivuilta: vauva.fi/näkymättomat.